Laulutekstinäytteet

valoa

nää on sun, mä sanon vielä
ojennan sun tupakat
mä en anna mitään tänne unohtaa
ja hei nyt et peräänny
en kestä jos mua kosketat
mehän tehtiin mitä voitiin, eikö vaan

mee aivan rauhassa
mä katson sua portailta
niin kauan kunnes pieni piste oot ja katoat
mee pois mun maailmasta
sun paikkas on muualla
mä tänne jään ja jälkeesi jää pelkkää valoa

olit liian samanlainen
vähän kuin mun kaksonen
ja me rinnan alla pinnan leijuttiin
mä en tiennyt et myös talvella
voi tulla ukkonen
tai et toiseen voi kuin itseen jäädä kii

mee aivan rauhassa
mä katson sua portailta
niin kauan kunnes pieni piste oot ja katoat
mee pois mun maailmasta
sun paikkas on muualla
mä tänne jään ja jälkeesi jää pelkkää valoa

 

ampiainen

ampiainen tulee sisään seinänraosta
makaan liikkumatta vuoteella
taitava oon olemaan
aivan kuin en oliskaan

ikkunasta kuulen miten huutaa pihalla
minun uskollinen vartija
joka saattais pyörtyä
kaikista mun synneistä

jos se kaipaa mua niin en
mene sinne varmasti
lukittaudun sisään taikka sitten
juoksen lujasti
enkä katso taakseni
avaan hiukset valmiiksi

ampiaisella on jonkinlainen ongelma
se ei kai tykkää tästä huoneesta
yksi sentään käsittää
pitää päästä lentämään

jos ne kaipaa mua niin en
mene sinne varmasti
lukittaudun sisään taikka sitten
juoksen lujasti
enkä katso taakseni
avaan hiukset valmiiksi

WP_20140517_004

kenen äänellä

kuuntelenko lintua yössä
kuuntelenko kädestälukijaa
oudon tuttua naurua
naapurin pihalta

kuuntelenko kiskojen ääntä
kuuntelenko itsekseenpuhujaa
joka istahtaa taakseni
raitiovaunussa

kenen äänellä juttelet minulle
vai jutteletko mun ohitse
tuolle vanhalle vieraalle naiselle
ehkä oot ihan jossakin lähellä
ehkä viesti jo saapui
mutta en sitä ymmärrä

kuuntelenko hiljaista lasta
mestareita, oppipoikia
yksinäistä eksynyttä kettua
keskellä kaupunkia

kenen äänellä juttelet minulle
vai jutteletko mun ohitse
tuolle vanhalle vieraalle naiselle
ehkä oot ihan jossakin lähellä
ehkä viesti jo saapui
ja kohta sen ymmärrän

joenmorsian

aina ennen unta
mietin jokea
se on vielä auki
talon takana

nään nuoren tytön
vedenrajassa
valkoinen hääpuku
on kuin valoa

tuun nyt kultani
oothan valmiina
kuuluu vastaus
illoin ilmassa
tuu

aina ennen unta
mietin tarinaa
sitä kun on varma
kenet haluaa

tuntenut ei tyttö
enää ikävää
hän hyräili ja kahlasi
yhä syvempään

tuun nyt kultani
oothan valmiina
kuuluu vastaus
illoin ilmassa
tuu

valot 3

kyyhky (/villipeurat, jumalat)

villipeurat, jumalat
kuuletteko minua
kuihtuivat liljat
murtuivat sydämet

kun niin astuin harhaan
tuolle puolen, täysin mustaan
en voi pyytää anteeksi
vain pyytää voin
mut viekää pois

hän oli kallein kaikista täällä
kyyhkyni nukkui rintani päällä
voi miten vannoin vuorien kautta
hylkää en koskaan, kannan kuin lautta

rakkaus on

nämä puut on nähneet paljon
osaavat vain olla hiljaa
ja hiljaa tahdon minäkin kävellä

nämä kuuset vartioivat
viimeisintä unta
eikä sitä rauhaa saa häiritä

ja rakkaus
tuolla jossain lumen alla
rakkaus on
tuhansissa lyhdyissä
niiden väliin jäävässä pimeässä

nämä puut on nähneet aikaa
kulkueet monenlaiset
mutta on jotain mikä säilyy

rakkaus
tuolla jossain lumen alla
rakkaus on
tuhansissa lyhdyissä
niiden väliin jäävässä pimeässä
ihan tässä

IMG_8708

joutava huoli

tähän jää tämä taakka harteiltani
olen kai sitä vaalinut jo tarpeeksi pitkään
syleillyt niin kuin syleilen rakkainta
lupaillen: ei en milloinkaan mä sinua hylkää

joutava huoli
mee, ole irti
en minä huutele perääs
enää sinuun herää

osaanko olla ilman murhettani
kukas muu sunnuntaisin mulle pitäisi seuraa
jupisee kun mä jostakin innostun
tupakoi kengät jalassa mun sänkyni päällä

joutava huoli
mee, ole irti
en minä huutele perääs
enää sinuun herää

mun pitää oppii sinua ilman seisomaan
myös sinä omin jaloin kävelet, turhaa on kantaa
mun pitää oppii johonkin muuhun luottamaan
kuin siihen että minä petyn tai etten uskalla

joen takana

olet täällä taas
katselen verhonraosta
kun tulet tutuin askelin

poissaollessas
kuulin mun korvanjuuressa
ihan joka hengenvetoskin

sinut syliini saan
en muita pitelisi, oot se ainut mies
jonka tiedän
olet mun kokonaan
et joen takana, et jäänyt mutkaan tien
pysyt siinä

olen kattanut
illallisen, voit istua
niin minä yksin juttelen

yhä vieläkin
käytän mun vanhaa mekkoa
jota sinun muistan ihailleen

sinut syliini saan
en muita pitelisi, oot se ainut mies
jonka tiedän
olet mun kokonaan
et joen takana, et jäänyt mutkaan tien
pysyt siinä

niin menee pilvet ja puut lahoaa
ja kuluu vuodet ja hän odottaa
ja menee umpeen se tie kokonaan
kun sumuun jäänyt on hän nojamaan

020

maailman loppuun

älä liiku, mä sanon kuiskaten
lepään silmiä kiinni painaen
hehkut hennosti läpi luomien

sinä et siitä mene minnekään
minä jähmetyn pieneen sykkyrään
eikö niin, pidän tämän henkäyksen

kaukaa saavuit, kauan riuduin ikävään
huokaan oi kunpa vois
näin vain jäädä, silloin sä vastaat:

et haluais olla aina ja aina muuttumaton
et haluais tietää millainen ansa ikuinen on
hetken elät maailman loppuun

sinä pyydät ja sulle kertoilen
minkälaista on olla ihminen
sunnuntait, kipu ensirakkauden

kesäaamut kun ilma höyryää
se kun ui veteen jadenvihreään
miten tunnistaa iho kaltaisen

kun on onnellinen, pelkää menettää
huokaat oi sä et vois
kauneutta sen tuntea koskaan

et haluais olla aina ja aina muuttumaton
et haluais tietää millainen ansa ikuinen on
hetken elät maailman loppuun

se on kuin juoksis tyhjää käytävää pitkin
eikä se päättyis milloinkaan

kuljit täällä joskus

sä kaihtamatta katsot suoraan mua
oot tainnut siinä kauan kellastua
on albumi jo vanha
sä hehkut nuoruuttas

sinäkin se kuljit täällä joskus
kerran ehkä huusit kiihkosta
olit jollekin se ainut
joku sulle vannoi ettei koskaan unohda

ei löydy susta yhtään merkintää
ei paikkaa, nimeä, ei sun ikää
sä minne oikein katsot
kun katsot silmiin noin

sinäkin se kuljit täällä joskus
kerran ehkä huusit kiihkosta
olit jollekin se ainut
joku sulle vannoi ettei koskaan unohda

vähänpä jää, vähänpä jää
etsin sun jälkiäs
keksin sut uudestaan

voisinpa luvata

voisinpa luvata
sulla on voittajan arpa
voisinpa luvata
lempeesti kohtelee maailma

voisinpa osata
sun joka kysymykseen
vastauksen

voisinpa luvata
koskaan et valitse väärin
voisitpa todeta
selvispä hyvin taas tääkin

voisinpa luvata
nää jutut menevät näin
parhain päin

ehkäpä lupaan
mä huijaan sua hiukan
en pyydä anteekskaan
kaikki on hyvin
ja hyvin voi olla
et onnii suosii vaan

voisinpa luvata
aina mä olen sun luona
etkä sä kadota
itseäs tuulissa tuolla

ja ketä rakastat
ja mitä haluatkaan
sen myös saat

ehkäpä lupaan
mä huijaan sua hiukan
en pyydä anteekskaan
kaikki on hyvin
ja hyvin voi olla
et onni suosii vaan
sua onni sua vaan

tyttö

istuu ikkunalla
hiukset auki odottaa
kampaisiko joku
pitelis kuin hopeaa

näkee pihan yli
näkee läpi huoneiden
kulkee kulkueina
muut vain läpi sydämen

tyttö varttuu vahtimatta
tottuu tuntemaan
asioita joita pitäisi ei ollakaan
tyttö illan tullen särkee
kengänkärjellään
pihan lammikoiden pinnan jään

valvoo pitkät tunnit
jotka muita unettaa
kantaa niiden huolet
joista ei oo jaksamaan

kyllä vielä kestää
aina vielä vähäsen
onhan taipumaton
kaikkein kaunein kukkanen

tyttö varttuu vahtimatta
tottuu tuntemaan
asioita joita pitäisi ei ollakaan
tyttö illan tullen
särkee kengänkärjellään
pihan lammikoiden pinnan jään

h21

ne joita mietitään

hän ei sitten katoo
vaikka onkin mennyt
kuumailmapallot
tekee haikeeksi

ihmeellisen kaunis
on se tyhjä hetki
äkkiä kun huomaa
mitä menetti

oi kun luopui
siitä helposti
poistui hän mut

vois vielä ennättää
huutaa perään
sinä ootkin se
ei ehkä päätykään
liian pian mikään
ja kaikki ne
joita mietitään
tulee ovelle
ei tää päätykään
ja sä ootkin se

laskitko sun katseen
vaikka tahdoit muuta
tai juoksetko niin lujaa
ettet muistaisi

ihmeellisen tiukkaan
toisiin juurtuu kiinni

oi kun haihtuu
toiset helposti
poistui hän mut

vois vielä ennättää
huutaa perään
sinä ootkin se
ei ehkä päätykään
liian pian mikään
ja kaikki ne
joita mietitään
tulee ovelle
astuu sisään
kun aukaisee
ei lähtisikään
enää muualle
ei tää päätykään
ja sä ootkin se

langanpäät

mä en muista avainta
ulkoa yöpaidassa
huutelen hei täällä ollaan

enkä löydä sisältä
ulos kun oon myöhässä
siellä pyörin kuutamolla

no mut eihän kai se haittaa
kun ei hallinnassa oo tai paikoillaan
mikään kuitenkaan
kaikki saattaa heilahtaa koska vaan
irtoaa langanpäät

kesken lauseen unohdan
mitä aioin sanoa
siispä keksin uuden aiheen

mullon aikaa tuhlata
vuosia ja voimia
tunnen taivaanrantavaiheen

no mut eihän kai se haittaa
kun ei hallinnassa oo tai paikoillaan
mikään kuitenkaan
kaikki saattaa heilahtaa koska vaan
irtoaa langanpäät

kai mua jaksat eikä haittaa
ehkä järjestystä kaipaat
no mut eihän kai se haittaa
saa heilahtaa
irtoaa langanpäät

IMG_9687

leikkipuistossa

aamuyö, me istutaan leikkipuistossa
keinu on jo ruostunut, otat hiljaa vauhtia
kun mä kerron etten tiedä
voiko tästä tulla mitään muuta
ja sä katsot toiseen suuntaan
siellä joku kerää pulloja

aamuyö ja vaaleaa leikkipuistossa
vauhti on jo loppunut etkä meinaa kuunnella
kun mä kerron että luulen
tää kai oli liian hyvää mulle
ja sä katsot toiseen suuntaan
siellä aurinko on nousussa

mistä tietää

outo tunne kun sä astut sisään kahvilaan                                                                                                  kohotan mun päätä                                                                                                                               kauempana kuljet etkä mua huomaakaan                                                                                                       mut mä olen täällä

peiliseinän takana, sinisellä puolella                                                                                                               mitä siitä, enhän ole sulle kukaan                                                                                                             peiliseinän takana, sinisellä puolella, mitä siitä

mut mistä tietää jos se olit juuri sinä                                                                                                                    miks aamuneljään soitin samaa levyä                                                                                                           mistä tietää jos se olet juuri sinä

outo tunne puolen tunnin päästä kun sä meet                                                                                                    niin kuin poissa oisin                                                                                                                                          mä en tehnyt mitään enkä vieläkään mä tee                                                                                                   mitä muka voisin

peiliseinän takana, savuisella puolella                                                                                                                  ei se riitä kun ei ole oikein kukaan                                                                                                           peiliseinän takana, savuisella puolella, ei se riitä

mut mistä tietää jos se olit juuri sinä                                                                                                               miks aamuneljään soitin samaa levyä                                                                                                              mistä tietää jos se olet juuri sinä                                                                                                                        jota on niin ikävä

joskus

joskus olen varissut puu
pysähdytkö eteeni vakavin kasvoin
poimitko käteesi minusta pudonneen lehden

joskus olen hämärä polku
seuraatko minua vaikka et tiedä
päätynkö jossain vai johdanko tuttuun paikkaan

ja joskus ikkunasta näet
sumuiset katot, hopeiset puistot
näet valojen syttyvän

joskus olen syksyinen ilta
pysähdytkö eteeni lämpimin silmin
poimitko käteesi minusta pudonneen tähden

ja joskus ikkunasta näet
sumuiset katot, hopeiset puistot
näet valojen syttyvän

kyyhkynen ja karhunvartija

kyyhkynen ja karhunvartija
otan meille nimet taivaalta
jolla lyyra loistaa valoaan
bereniken hiukset hulmuaa

intiaani, käärmeenkantaja
olkoon meillä paljon viisautta
jota täytyy hiljaa kuljettaa
niin kuin kuljettavat ketut, sudet kauriit
tuolla salaisuuksiaan

ootko kuvanveistäjä
ootko kentauri
puolustatko kilpenä
tuutko purjeeksi
oonko pieni koira
oonko villi delfiini
saanko kotkan siivet
voinko muuttuu lentokalaksi

surraanko kuin kärpänen
huudanko kuin leijona
vaikenenko niin kuin rapu
jossain merenpohjassa

surraanko kuin kärpänen
huudanko kuin leijona
kuuletko kun laulan sulle
paratiisilintuna

kyyhkynen ja karhunvartija
oothan matkallemme valmiina
pystyisimme mihin tahansa
loistaisimme mekin valoa

WP_20140620_20_53_52_Pro

islanti (inka & janne s.)

lautalla katsotaan toisiimme uudestaan
tuntuu kuin katsonut oisin vedenpohjaan
vaikka en mitään susta tiedäkään
sinisen läpi suoraan nään

aivan sun vierestäs penkistä maalit halkee
ehkä mun kaltainen jossakin saa sut tuntee
minä saan muistaa vaan

ei siltoja ollenkaan, joet valuu vapaina
sun kalpeat nilkat vois kahlata rannassa
tuntisit kivet jalkapohjissa
poimisit yhden ainoan

aivan sun vierestäs penkistä maalit halkee
ehkä mun kaltainen jossakin saa sut tuntee
minä saan muistaa vaan

voisit olla mun kanssa
kaksin jäälautalla
reunat murtuu
pakko jo koskettaa

kesän heinä on hiljaa hetken (inka & janne s.)

vanhan lasikuistin pöydän ääressä hälinää
kuulen tutun vitsin, katson teitä ja väsyttää
ruuasta ja töistä puhutaan
ketkä kaikki lapsen pian saa

kesän heinä on hiljaa hetken
taivas pilvet kerää
puut ja eläimet myrskyä ennen
pysähtyy
mietin miksi nyt istun täällä
kenen vuoksi enää
jokin selvästi muuttuu meissä
ja luopuu

aivan samat paikat niin kuin kaikkina kesinä
ei jalat yllä maahan, kuuluu ukkosen jylinä
reisi vasten toista jutellaan
toivon että sähköt katkeaa

kesän heinä on hiljaa hetken
taivas pilvet kerää
puut ja eläimet myrskyä ennen
pysähtyy
mietin miksi nyt istun täällä
kenen vuoksi enää
jokin selvästi muuttuu meissä
ja luopuu

kiitän, nousen
huoneen lamput särisee
saappanjäljet painuu ruohoon

katson kauempaa
te mahdutte sormenpään taakse
voi ruudut peittää kokonaan
katson kauempaa
te mahdutte sormenpään taakse

kiitän, nousen
huoneen lamput särisee
saappaanjäljet painuu ruohoon

lintupoika ja minä (inka & janne s.)

tikkaat läpi sumun
vielä kerran kiipeän
lintupoika ja minä
peltikatolla

hän reunalle menee
oikoo jo siipiään
nyökkää että tule,
ei sieltä nää mitään

voisin syöksyä perään
uudestaan elää
vain yhtä hetkeä
voisin syöksyä perään
uudestaan elää
hän oikoo siipiään

on kultani korein
ylväs ja hehkuva
hänen kaulaansa moni
on ruostunut

pelkään että olen
yks niistä romuista
jotka taivaalta putoo
nuoruutta etsien

voisin syöksyä perään
uudestaan elää
vain yhtä hetkeä
voisin syöksyä perään
uudestaan elää
hän oikoo siipiään

ylväs ja hehkuva
on kohta kaukana
tän kerran saavuin vielä

hän nyökkää etkö tuu
tahtoisin syöksyä
hän nyökkää etkö tuu
tahtoisin kääntyä
hän nyökkää etkö tuu
tahtoisin syöksyä
hän nyökkää etkö tuu

 

karhu (inka & janne s.)

karhun syliin käännyn lepäämään
uskallapa meidät herättää
painan posken kiinni maahan ja tuntuu
solinaa kaukaisen virran

tulkoon hämärää
tulkoon vain yö, tähän jään

ennen syvän unen aikaa kuunnellaan
kuinka muualla vallasta taistellaan, en enää jaksa
olen ihmisen mittainen, en enempää
tässä seurassa se riittää

tulkoon hämärää
tulkoon vain yö, tähän jään

WP_20140704_11_50_02_Pro

Mainokset