Kelkka-projekti

https://myspace.com/kelkka/music/songs

Vuosia sitten, tuskailtuani pitkään jonkun kertosäkeen parissa, päätin rentoutuakseni kirjoittaa jotain muuta. Mietin, millaisen sanoituksen esittäisin sillä hetkellä itse. Kirjoitin potkukelkastani.

Innostuin ja kirjoitin enemmän, letuista, keltaisesta nokkahuilusta, lasten parijonoista. Peloista, unelmista, menetetyistä rakkauksista. Innostuin lisää. Pyysin teksteihin sävellykset tutuilta muusikoilta, jotka ilokseni suostuivat ja saivat samankaltaisia puolivahinko-kohtauksia ”otin banjon käteen ja meni vartti” -tyyppisesti.

Vitsistä lähtenyt kokeilu oli yhtäkkiä kääntynyt lauluiksi, joihin sävellykset olivat tuoneet ihan uuden tason. Alkoi tuntua siltä, että pitäisihän nämä saada taltioituakin. Lastumäen Janne rohkaisi minua laulamaan laulut itse, kieltäydyin ehdottomasti. Asia jäi, kunnes Samae vuonna 2010 otti vetovastuun. Hän soitti, äänitti, sovitti ja miksasi laulut studiollaan, ja sai minut avaamaan suuni. Pahemmin ei tullut treenailtua. Laukussani oli varmuuden vuoksi pieni punaviinipullo.

Kelkka säilyy mielessä hauskana itsensäylittämisprojektina, jonka laittaminen julkisesti löydettäväksi oli itselle iso askel, vaikka harva siihen on Myspacen uumenissa tuskin edes törmännyt. Yksikään laulu ei olisi olemassa ilman näitä hienoja musiikintekijöitä ja mahtavia tyyppejä: Ville Härkönen, Samae Koskinen, Mika Kuokkanen, Janne Lastumäki. Kiitos.

Pikku juttuja (Nousiainen/Koskinen)

Kelkka (Nousiainen/Härkönen)

Älä sinä pelkää (Nousiainen/Koskinen)

Keltainen (Nousiainen/Kuokkanen)

Lapset (Nousiainen/Koskinen)

Letunpaistaja (Nousiainen/Kuokkanen)

Satu (Nousiainen/Lastumäki)

Ristiin (Nousiainen/Koskinen)

Vanhat kulmat (Nousiainen/Lastumäki)

pikku juttuja

ne on pikku juttuja
miten nostat kuppia
miten istut tuolissa
tai paitasi on rikki

miten mielenterveysongelmista
radanvarren penkillä nyt puhutaan
ja valo tulvii katoille

ne on pikku juttuja
miten soitat illalla
kun on avain hukassa
tai laittees ei taas toimi

jostain karttavarastoista jutellaan
ja linnut laulaa paitsi kaksi
joillon päällä joku tilanne

oon onnellinen
kello jotain viis
vielä ei oo kylmä
kaikki hyvin siis

mä en tiedä onko kellään tuollaisia hihoja
luultavasti on mut ei ne näytä samalta
miten tämän jälkeen voisin ketään katsoa
jollen katso sinua

kelkka

minulla on kelkka
sain sen naapureilta lahjaksi
pirkankadulla
sitä säilytän mä sisällä
sillon nimikin

naapurit ei nähneet
kuinka paljon itkien juhlien
jälkeen aamulla
pääni oli tosi kipeä
ja kelkka ihanin, kelkka ihanin

muutossa unohdan
mieluummin lipaston
naapureillani on kaksi lasta
ne oisin voinut oppii tuntemaan
mutta toisia nyt moikataan

minulla on kelkka
sari teki siihen tyynyn
oi se on pehmeä
joskus mietin onko sarilla
mua yhtään ikävä, yhtä ikävä

muutossa unohdan
mieluummin lipaston
naapureillani on kaksi lasta
ne oisin voinut oppii tuntemaan
mutta toisia nyt moikataan

älä sinä pelkää

pelkään et joku näkyy
yläkerran ikkunassa
vaikka sen tiedän et
talossa ei ole ketään

pelkään et hämähäkki
menee sisään nenästä
myöhemmin päästäni
pesiä sen löydetään

pelkään et pysyn samana
tai muutun kokonaan
pelkään että vanhenen
ja pelkään etten kasvakaan

pelkään et puhelin nyt soi
tai ettei soisikaan
pelkään etten ikinä
mä oppis olemaan

älä sinä pelkää turhaan
ei oo hätää

pelkään et menetän tän kaiken
ja mä lauantaisin
mietin noi kuolee
vaikka pitäis olla hilpeä

pelkään et joku
tönäisee mut alas portaita
tai ite hyppään mereen
silloin kun on paha päivä

pelkään et pysyn samana
tai muutun kokonaan
pelkään että vanhenen
ja pelkään etten kasvakaan

pelkään et puhelin nyt soi
tai ettei soisikaan
pelkään etten ikinä
mä oppis olemaan

älä sinä pelkää turhaan
ei oo hätää

keltainen

haluaisin antaa sinulle
keltaisen nokkahuilun jonka ostin eilen halvalla
haluaisin soutaa kahdestaan
joskus elokuussa pakoon kaatosadetta

oot se jonka haluaisin näkevän sen minkä nään
kovin vähän on mikään yksinään
ei juuri mitään

haluatko nähdä varpaani
ja vanhat kuvat, kaikki niistä joissa näytän nololta
haluatko lähtee kanssani
luistelemaan vaikka osaisin vain kaatua

oot se jonka haluaisin näkevän oon tällainen
eikä se vähän oo jos sinä tahdot sen
teet minusta suuren

lapset

lapset menee parijonossa
mihinköhän ne on matkalla
muistelen kun hernepensaan takana
mä poikaa pussasin

olin silloin kuuden ikäinen
ja jo perään mahdottomien
kohtalooni leikkimökin katolla
mä sitten murehdin

lasten jälkeen kadulle mä jään
tiedä ei ne enkä itsekään
onko hölmö sydän muuhun luotu
kuin vain aina etsimään

puistossa on oudon hiljaista
haalareissaan hahmot muualla
mutta jollain helvetistä kulmassa
on jälleen asiaa

karuselli maailman hiljaisin
yhden lapsen näen sittenkin
niin kuin minun, täytyy valmis kakku sen
myöskin hajottaa

lasten jälkeen kadulle mä jään
tiedä ei ne enkä itsekään
onko hölmö sydän muuhun luotu
kuin vain aina etsimään

lasten jälkeen kadulle mä jään
muuttuikohan sekään mihinkään
jonka annoin hernepensaan takana
mun hiukset letittää

letunpaistaja

hän osaa laittaa
sopivasti taikinaa
kun paistaa lettuja

ne eivät mene kasaan
repee kahtia
kun ne kääntää lastalla

muurinpohjalettu rapea
heinäkuu ja jalat paljaina
tuntuu sokeria hampaissa
ja rintaa pistää häntä katsoa

hän osaa poistaa
ampiaiset huoneista
ja tuntee linnutkin

hän jaksaa paistaa
vaikka onkin kuuma
ja hän meistä kiireisin

muurinpohjalettu rapea
heinäkuu ja jalat paljaina
tuntuu sokeria hampaissa
sais rintaa pistää vasta huomenna

satu

huhtikuussa pääsin yli sinusta
silti vieläkin kun yhtään en mä odota
tuntuu surulliselta, niin surulliselta
kauppahallin takana
kun katsoin jotain vanhaa pappaa
ikkunasta ratikassa
kuinka joku toiseen nojaa

katson laukkukauppoja
sammuneita portailla
palloja tai koiria
lehmuksia sumussa
miettien et jännä
miten ensin on niin paljon
hetken päästä enää yksi muiden joukossa

huhtikuussa päästin irti lopulta
miksen aiemmin, no kaikki ottaa aikansa
viikon tai vuosia
muistanko mummona
että kerran olin varma
ei ois koskaan ketään toista
mut sä olitkin vain pelkkää satua

ristiin

tapaamiset menee joskus ristiin
vaikka haluaisi nähdä oikeasti
terhin kanssa meille aina käy niin
nytkin meni vuosi ohi nopeasti

kun hän tuli, olin juuri lähtenyt
ja hänen kotikaupungissaan minä olen nyt
ja kerrankin hän on siellä myös

makaamme ja juttelemme
ilman paitaa nurmikolla
tästä näkee huvipuistoon
mutta rauhassa saa olla
tuntikausia olemme paikalla

kovasti kun tahtois jonkun nähdä
eikös tule jompikumpi kipeäksi
tai on puhelimen akku tyhjä
virtaa saa kun toinen muualle jo läksi

johan siinä luulee
et toi mua välttelee
no mistä senkin tietää
jotkut juuri niin tekee
mutta tällä kertaa onnistaa

vanhat kulmat

joskus suljen silmäni
ja muistan miltä tuntuu
kulkee pihan poikki pyörävarastolta

nousta portaat ylös
avain kääntyy lukossa
ja toisen kasvot kohti minua

taas siellä oon,
mä siellä oon
pitkästä aikaa
kotona

silmät kiinni pääsen
helposti mä keittiöön
siirrän verhon sivuun
näen liisan tupakalla

nostan sille kättä
vaeltelen huoneissa
ja toinen tänään
jatkaa unia

taas siellä oon
mä siellä oon
vaikkei hän tiedä
olen kotona

vanhat kulmat
ei katoa
enkä häntä
mä unohda

älä sinä pelkää(Nousiainen/Koskinen)
http://https://soundcloud.com/inka-864761464/alasinapelkaa

keltainen (Nousiainen/Kuokkanen)
http://https://soundcloud.com/inka-864761464/keltainen

lapset(Nousiainen/Koskinen)
http://https://soundcloud.com/inka-864761464/lapset

kelkka
kuva: Satu Ketola

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s